Aivan aluksi...

haluan kiittää kaikkia SDP:tä äänestäneitä, meidän ehdokkaita, vaalityötä tehneitä. Toista sama lause yhdeksän kertaa saman illan aikana haastatteleville toimittajille, riippumatta heidän esittämistään kysymyksistä. Lopputuloksena Jutta Urpilainen näyttää valmista käsikirjoitusta lukevalta papukaijalta. Tässäkö meillä on nyt Suomen Sarah Palin?

Katso itse juutuubista Jutan kootut vaali-illan kommentoinnit:
Aivan aluksi...
Aivan aluksi...osa2
Ilta-Sanomien artikkeli aiheesta: Jutta Urpilaisen papukaijakohu paisuu - katso videot!

Jenkkien politiikassa tätä touhua kutsutaan nimellä 'sticking to the talking points' / 'sticking to the script' eli poliitikon ei tulisi puhua ja vastailla spontaanisti, vaan hänen pitäisi pysytellä kampanjastrategikkojen etukäteen sopimissa pääpointeissa, jotka on usein vielä mielipidemittausten avulla kartoitettu edustavan puolueen kannalta parasta mahdollista viestiä.

Vaikka Jutalle onkin hauska naureskella oheisen klippikoosteen perusteella, ja ihan syystäkin, niin tavoite on varmasti ollut lähinnä saada kiitokset perille kentälle. Tässä ei ole tietenkään mitään pahaa, itseasiassa päinvastoin. Mutta pitäisi ymmärtää, että vaalikampanjoissa mukana olleet ihmiset, eli juuri he jotka suurimmat kiitokset ansaitsevat, hyvin suurella todennäköisyydellä seuraavat vaalivalvojaisia koko illan. Poliittisia aktiiveja kun kerran ovat. Ehdokkaat itse aivan varmasti viettävät vaali-illan seuraten äänten laskua.

Näin ollen jäljelle kiitettävistä jää vain "tavallisten" äänestäjien kohderyhmä, eli he jotka saattavat kanavasurffata ja katsoa vain pätkän vaalivalvojaisista. Ei liene suuresti järkeä kiittää heitä samalla lauseella lähes 10 kertaa saman illan aikana, kun tämä auttamattomasti johtaa klippien havainnollistamaan papukaija-efektiin, joka välittyy kaikille aktiivisesti lähetystä seuraaville. Ehkäpä Jutta tänä iltana oppi tämän asian kantapään kautta.