Aivan aluksi...

haluan kiittää kaikkia SDP:tä äänestäneitä, meidän ehdokkaita, vaalityötä tehneitä. Toista sama lause yhdeksän kertaa saman illan aikana haastatteleville toimittajille, riippumatta heidän esittämistään kysymyksistä. Lopputuloksena Jutta Urpilainen näyttää valmista käsikirjoitusta lukevalta papukaijalta. Tässäkö meillä on nyt Suomen Sarah Palin?

Katso itse juutuubista Jutan kootut vaali-illan kommentoinnit:
Aivan aluksi...
Aivan aluksi...osa2
Ilta-Sanomien artikkeli aiheesta: Jutta Urpilaisen papukaijakohu paisuu - katso videot!

Jenkkien politiikassa tätä touhua kutsutaan nimellä 'sticking to the talking points' / 'sticking to the script' eli poliitikon ei tulisi puhua ja vastailla spontaanisti, vaan hänen pitäisi pysytellä kampanjastrategikkojen etukäteen sopimissa pääpointeissa, jotka on usein vielä mielipidemittausten avulla kartoitettu edustavan puolueen kannalta parasta mahdollista viestiä.

Vaikka Jutalle onkin hauska naureskella oheisen klippikoosteen perusteella, ja ihan syystäkin, niin tavoite on varmasti ollut lähinnä saada kiitokset perille kentälle. Tässä ei ole tietenkään mitään pahaa, itseasiassa päinvastoin. Mutta pitäisi ymmärtää, että vaalikampanjoissa mukana olleet ihmiset, eli juuri he jotka suurimmat kiitokset ansaitsevat, hyvin suurella todennäköisyydellä seuraavat vaalivalvojaisia koko illan. Poliittisia aktiiveja kun kerran ovat. Ehdokkaat itse aivan varmasti viettävät vaali-illan seuraten äänten laskua.

Näin ollen jäljelle kiitettävistä jää vain "tavallisten" äänestäjien kohderyhmä, eli he jotka saattavat kanavasurffata ja katsoa vain pätkän vaalivalvojaisista. Ei liene suuresti järkeä kiittää heitä samalla lauseella lähes 10 kertaa saman illan aikana, kun tämä auttamattomasti johtaa klippien havainnollistamaan papukaija-efektiin, joka välittyy kaikille aktiivisesti lähetystä seuraaville. Ehkäpä Jutta tänä iltana oppi tämän asian kantapään kautta.

Ohi on ja voitto tuli. Jälleen kerran

Kunnallisvaaleissa siis. Äänten laskenta on saatu päätökseen Espoossa ja Vantaalla, Helsingissä äänistä on tätä kirjoittaessani laskettu noin 83%. Tulos on selvä. Kokoomus on kunnallisvaalien tuloksen selvittyä suurin puolue koko maassa: Kokoomus suurin puolue koko maassa, perussuomalaiset suurin voittaja, odotetusti suurin puolue Helsingissä: Vihreät ottamassa vaalivoiton huikeassa jännitysnäytelmässä Helsingissä, ja Espoossa: Perussuomalaiset rymistelevät kohti murskavoittoa Espoossa (vielä odotetummin Kokoomuksen osalta ainakin), sekä ensimmäistä kertaa myös Vantaalla: Kokoomus kiri demareiden ohi Vantaalla (mitä pidettiin ennakkoon mielipidemittausten perusteella mahdollisena ja mitä ainakin kokkarien keskuudessa kovasti toivottiin).

Kuten Helsingin Sanomatkin kirjoitti nettisivuillaan, Vantaan vaalitulos oli pääkaupunkiseudun mielenkiintoisin: Uusi kaupunginjohtaja vai kuntaliitos?. Jokohan nyt saataisiin täysin Kokoomusjohtoisella pääkaupunkiseudulla kuntaliitos aikaan, eli Vantaa liittyisi Helsinkiin? Näin täytyy ainakin toivoa.

Kohtuullisen kiinnostavaa oli myös vihreiden jo ennaltakin arvailtu nousu toiseksi suurimmaksi puolueeksi Helsingissä, sekä Perussuomalaisten yllättävän suurti vaalivoittoa kaikkialla. Tämä Perussuomalaisten huiman hyvä vaalimenestys kertonee aika tavalla äänestäneiden kansalaisten näkemyksistä ja niiden muutoksesta viime vuosina. Popularismin ja populaarioikeiston nousua on nähty muuallakin Euroopassa, joten trendi on toisaalta looginen jos asiaa tarkastelee Eurooppalaisessa mittakaavassa.

Nykyistä tiukempi suhtautuminen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan on tietysti yksi PS:n politiikan kulmakivistä, jonka pohjalta oletettavasti kohtuullinen osa äänisaalista tuli. Ainakin Scripta-sivuston kirjoituksistaan tuttu, "nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoiva ja vastustava" Jussi Halla-Aho pääsi sitoutumattomana kirkkaasti läpi Helsingissä PS:n listalta. Itseasiassa hän oli todellinen ääniharava.

Tästä kaikesta ehkä jotain syvällisempää lisäpohdintaa myöhemmin (mahdollinen laskukausi tullee tiukentamaan asenteita maahanmuuttajia ja maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan vielä entisestään jne) tai sitten ei...

Kokoomus on nyt suosituin puolue

Kokoomus on noussut suosituimmaksi puolueeksi ohi keskustan. Suomen Gallupin Helsingin Sanomille tekemän tutkimuksen mukaan kokoomuksen kannatuslukema on jatkanut nousujohteisena maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen.

Kokoomusta kannattaa nyt 23,3 prosenttia kansasta. Se on prosenttiyksikkö enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokoomus on suosituin puolue HS-Gallupissa.

Vaalit heijastuvat vielä kaikkien muidenkin puolueiden kannatukseen: vaalivoittajien kannatus on noussut vaalitulokseen verrattuna ja häviäjien laskenut. Sama ilmiö toistuu aina vaalien jälkeisissä mittauksissa. Vaalituloksen vaikutus kannatuslukuihin on yleensä tasaantunut kesän jälkeen.

Muutokset vaalitulokseen verrattuna mahtuvat tutkimuksen virhemarginaaliin.

Pääministeripuolue keskusta on nyt puoli prosenttiyksikköä jäljessä kokoomusta. Muista hallituspuolueista vihreiden kannatus on hieman noussut ja Rkp:n hieman laskenut. Vasemmisto-opposition, Sdp:n ja vasemmistoliiton, kannatus on edelleen hiipunut. Oppositiopuolueista vain perussuomalaisten kannatus on kasvanut.

Lähde: Helsingin Sanomat - HS-gallup: Kokoomus on nyt suosituin puolue

Vastaavanlainen tulos tuli joitakin viikkoja sitten myös Taloustutkimus Oy:n YLE:lle teettämässä gallupissa. Tällä hetkellä voitaneen siis kohtuullisella varmuudella sanoa, että Kokoomus tosiaankin on Suomen suosituin puolue tällä hetkellä. Harmi sinänsä, että vaalit eivät olleet paria kuukautta myöhemmin, sillä tällöin meillä saattaisi hyvinkin olla nyt Kokoomuslainen pääministeri (Jyrki Katainen). Ja Suomi olisi taas hivenen parempi paikka elää.

Tosin täytyy tunnustaa, että nykyinenkin hallituspohja on huima parannus aiempaan verrattuna. Varsinkin kun tämä parannus tuli ikäänkuin nurkan takaa ja sitä ei uskaltanut odottaa edes puoliaktiivinen jäsen siitä huolimatta, että Kokoomuksen kannatuksen trendi oli jo pitkään ollut nousujohteinen ennen kevään eduskuntavaaleja.

SDP:lle taasen tekee vain hyvää käyttää seuraavat 4 vuotta pieneen sielunetsintään ja puolueen linjan uudelleenarviointiin. Noin neljännesvuosisadan rikkoutumaton putki hallituksessa mukana oloa on enemmän kuin riittävä. Voin tarjota demareille hieman ilmaista konsultaatiota, vaikka olenkin suht varma, että he eivät sitä ulkopuolisilta kaipaa tai varsinkaan tule ottamaan siitä oppia: Yleiseurooppalainen ja yleispohjoismainen poliittinen trendi on selkeästi se, että kansa äänestää oikeistolaisempia ja konservatiivisempia hallituksia valtaan.

Mikäli tässä poliittisessa ympäristössä haluaa menestyä, niin sosialistisenkin puolueen olisi ehkä hyvä korjata linjauksia pikemminkin yhtenäisemmäksi kansan näkemysten kanssa (lue: enemmän oikealle), eikä päinvastoin (lue: enemmän vasemmalle). Toisin sanoen, SDP:n kannattaisi kenties pyrkiä takaisin Lipposen aikojen menestykseen. Esimerkiksi kuuntelemalla miestä, jonka ohjauksessa puolue oli varsin menestyksekkäästi vallassa lähes koko 90-luvun, vaikkakin kärsien pienistä autoritäärisyyden oireista Lipponen II -hallituksen loppupuolella.

Vaihtoehto on ohjata puoluetta entistä enemmän vasemmalle, eli Tuomiojan, ja osittain presidentti Halosenkin, haikailemaan suuntaan. Tämä olisi nähdäkseni epäloogista ja lisää sitä mikä ei enää peilannut kansan toiveita eikä toiminut viime vaaleissakaan. Tietysti mikäli toive ja tavoite on pitää SDP oppositiossa seuraavissakin eduskuntavaaleissa, niin tämä lähestymistapa saattaa olla hyvinkin toivottava.

Nyt demareilla on tietysti aikaa pohtia keskenään, että mitä oikeasti edustavat ja keiden haluavat heitä valittuun suuntaan vievän. Varsin vähillä sisäisillä kahinoilla, avautumisilla ja pään putoamisilla demareiden vaalitappion jälkipyykki näytti sujuneen. Nollakarisman omaava Heinäluoma selvisi siitä yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon miten paljon vaalitappio on hänenkin harteillaan.